Sähköisesti vähimmäisryömintäetäisyyden vaatimukset liittyvät kahden johtavan osan väliseen jännitteeseen, eristemateriaalin vuotomerkkien vastusindeksiin sekä sähkölaitteen sijaintiympäristön saastetasoon.
Vähimmäisryömintäetäisyys on rajoitettu, jotta estetään viruminen kahden johtimen välillä eristemateriaalin pinnalle mahdollisesti tulevien epäpuhtauksien kautta.
Virumisetäisyyttä käytettäessä lyhimmän asennettavan jännitteisen johtimen välisen eristysetäisyyden on oltava suurempi kuin pienin sallittu ryömintäetäisyys.
Sähkövälyksiä ja ryömintäetäisyyksiä määritettäessä tulee ottaa huomioon erilaiset käyttöolosuhteet ja ympäristötekijät, kuten nimellisjännite, saasteolosuhteet, eristemateriaalit, pinnan muoto, sijainti ja suunta sekä jännitteenkestoaika. Edistyneet laitteet ja tuotestandardit sisältävät tämän määritellyn arvon.
Erityisesti eri käyttöolosuhteissa johtimen ympärillä olevan eristemateriaalin sähköisen polarisaation vuoksi eristemateriaali varautuu. Tämän varautuneen alueen säde (kun johdin on pyöreä, varautunut alue on rengasmainen) on ryömintäetäisyys. Virumisetäisyyden koko riippuu suoraan käyttöjännitteestä, eristysmateriaaleista jne. Samalla huomioi, että myös erilaiset käyttöympäristöt vaikuttavat, kuten ilmanpaine, saastuminen jne.
Virumisetäisyys ja sähköinen välys ovat kaksi eri käsitettä.
Sähköraon suuruus riippuu käyttöjännitteen huippuarvosta, ja sähköverkon ylijännitetasolla on siihen suurempi vaikutus. Virumisetäisyys riippuu käyttöjännitteen tehollisesta arvosta, ja eristemateriaalin CTI-arvolla on siihen suurempi vaikutus. Molempien ehtojen on täytyttävä samanaikaisesti, joten määritelmän mukaan ryömintäetäisyys ei voi missään vaiheessa olla pienempi kuin sähköinen välys. Tietenkin kahdelle varautuneelle esineelle on yleensä mahdotonta suunnitella ryömintäetäisyyttä pienemmäksi kuin sähköinen rako.