Perinteisiin keraamisiin / posliini- ja lasieristimiin verrattuna komposiittieristimiin (tunnetaan myös nimellä polymeerieristimet tai piikumieristimet) on ominaista hyvä antifouling-suorituskyky, pieni koko, kevyt paino, korkea mekaaninen lujuus, nollatarkastus, vähemmän huoltoa, kätevä kuljetus jne. Nämä edut on tunnustettu yleisesti.
Sähköverkkojen varsinaisen toiminnan aikana komposiittieristimiin liittyy kuitenkin monia ongelmia, kuten ydinsauvan hauraat päät huonojen mekaanisten ominaisuuksien, selittämättömän vilkkumisen, huonon salamankestävyyden, silikonikumimateriaalien ikääntymisen jne.
Viime vuosina, kun STRI-laboratorio Ruotsissa ja Chongqingin yliopisto Kiinassa ovat tehneet jäätelötestiä komposiittieristimellä, havaitsivat myös, että jää johtaa hameen muodonmuutokseen, paikallisiin kaaren palovammoihin ja hydrofobisuuden osittaiseen menetykseen, jota on vaikea palauttaa, ja että samassa jäätävässä tilassa komposiittieristimen vilkkuva (kestää) jännite on paljon pienempi kuin saman jännitetason keraamisten ja lasisten eristemerkkijonojen.
Tärkein syy tällaisiin ongelmiin on se, että jäällä peitetyn komposiittieristeen avulla jään reunat voivat helposti siltata osan hameista, lyhentää hiipimismatkaa ja jättää suurimman osan jännitteestä jääreunojen ja paitojen väliin komposiittieristimen korkean jännitteen pään lähellä, koska paitojen ja pienen paidan halkaisijan välillä on pieni etäisyys.
Komposiittieristimen ja perinteisen posliinieristenauhan sähkökenttäsimuloinnin aikana Chongqingin yliopisto havaitsi, että samassa torkkutilassa sähkökentän enimmäisvoimakkuus pinnalla on noin 5 kV / cm korkeampi kuin posliinieristimen merkkijonon.
Tällainen korkea sähköinen kenttävoimakkuus johtaa paikallisiin kaariin ilmarakoa pitkin, ja paikalliset kaaret voivat helposti tunkeutua eristimeen ja muodostaa siten välähdyksen. Jään peittämän komposiittieristimen sähkötehon jyrkän heikkenemisen ongelma on herättänyt tieteellisten tutkijoiden laajan huomion kotimaassa ja ulkomailla.