Sähkö- ja ympäristörasituksen yhteisvaikutuksessa komposiittieristimen pinnalla oleva kuivakaistakaari voi aiheuttaa materiaalieroosiota tai -merkintää, kosteus, sähköinen korroosio ja ympäristötekijöiden kemiallinen pilaantuminen voivat aiheuttaa sähkövaurioita. Käytössä olevan komposiittieristimen hydrofobisuushäviö johtuu pääasiassa sähköalan ikääntymis- ja valmistusvirheistä
(1) Tuuli puhaltaa komposiittieristimen narun läpi muodostaen eddy-virran, ja raskas pöly ja muut epäpuhtaudet putoavat eristimen pinnalle. Ultravioletti- ja mekaanisen voiman yhdistetyn toiminnan alla pinta on hieman syöpynyt, ja pinnan karheus kasvaa muodostaen näkymättömiä pieniä halkeamia, ja pinta on kiinnitetty saastekerroksella.
(2) Pienimolekyylisen polymeerin difuusio siirtyy katoksen pinnalle ja implantit pilaantumiskerrokseen, jolloin lian pinta peittyy hyvin ohuella piihappimolekyylipolymeerillä ja pinta ylläpitää hydrofobisuutta.
(3) Vaikeissa sääolosuhteissa, kuten sumussa, kasteessa, korkeassa kosteudessa ja kevyessä sateessa, eristimen pinnalle voi muodostua pieniä vesipisaroja. Kuitenkin paikoissa, joissa on vakava pintaeroosio, pienet vesipisarat yhdistyvät pölyn märkälauttamiseen muodostaen jätevesipisaruksia, jotka kulkevat ohuen piidioksidimolekyylipolymeerikerroksen läpi muodostaen johtavan kerroksen, mikä tekee vuotovirran muutoksesta kapasitiivista resistiiviseksi.
(4) Pilaantumiskerroksen epätasaisen jakautumisen ja mätänemisen vuoksi eristimen pinnalle tuotetaan paikallisia monipisteisia suurjänniteosia, mikä johtaa pistepurkaukseen.
(5) Purkaus kuluttaa polymeerin ohutta kerrosta pienen vesipisaran ympärillä ja vahingoittaa silikonikumihydrofobiaa.
(6) Pintahydrofobian tuhoutuminen aiheuttaa vesipisaroille vesikalvon muodostumista. Vuotovirran lisäämiseksi muodostuu jatkuva johtava kerros.
(7) Vuotovirran tuottama lämpö muodostaa pinnalla paikallisen kuivan alueen. Pinta on johtava pinta, jolla on korkea resistenssi ja hydrofobinen pinta vesipisaroilla, joten jännitteen jakautuminen on epätasaista.
(8) Eri kuivausalueiden epätasaisen jännitteen jakautumisen vuoksi syntyy valokaaripurkaus, joka menettää edelleen pinnan hydrofobisuutta, ja kuiva-alue pitenee entisestään.
Purkaus ja osittainen kaari aiheuttavat eristeen pinnan vakavaa eroosiota ja aiheuttavat sateenvarjohameen pinnan vanhenemisen.
(9) Pitkän kuivan jakson aikana ilman purkausta silikonikumi hydrofobisuus palautumassa ja itsetalteenottoaika kestää yleensä 6–8 tuntia.
(10) Jos eristimen pinta purkautuu edelleen, mikä nopeuttaa silikonikumi ikääntymistä, syntyy paikallinen korkea lämpötila.
Vaikeissa tapauksissa lämmityslämpötila on 260–400 °C, kun taas silikonikumimateriaalin maksimilämpötila on vain 300–400 °C.
Siksi eristimen pinnalle tulee valkoista jauhetta, kuten ainetta, joka usein purkautuu. Tämä on uusi kemiallinen reaktio korkeassa lämpötilassa. Toistuva purkaus aiheuttaa lopulta eristepinnan Pinnan pysyvä heikkeneminen ja hydrofobian pysyvä häviäminen johtavat komposiittieristimen erinomaisen pilaantumisenestotoiminnon menetykseen.